JukkaKivimki

Osaamis- vai osallistumisperusteinen oppivelvollisuus?

Maamme hallitusneuvotteluissa on sovittu, että oppivelvollisuus pitenee toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Asia vahvistettiin julkisuudessa perjantaina 27.5.2019, tätä kirjoitettaessa varsinaista hallitusohjelmatekstiä ei kuitenkaan ole vielä julkaistu.

Oppivelvollisuuden laajentaminen koskemaan myös toisen asteen koulutusta on kuulunut erityisesti SDP:n tavoiteisiin, mutta asialle on tullut jo ennen vaaleja tuke myös muilta tulevilta hallituspuolueilta.  Tavoite saattaa koko nuorisoikäluokan toisen asteen koulutuksen piiriin saa laajaa kannatusta. Kriittiset äänenpainot ovat kohdistuneet lähinnä keinoihin ja erityisesti rahoituspohjan riittävyyteen.

Rahoituspohjaan liittyy myös ideologinen ero perinteisen vasemmiston ja oikeiston välillä. Vasemmistossa on ajateltu, että koulutusjärjestelmän rahoitus ja koulutukseen osallistumisen mahdollistamien kuuluu yhteiskunnan yhteisiin velvoitteisiin. Perinteisessä oikeistolaisessa ajattelussa koulutukseen osallistumisen rahoittaminen kuuluu perheiden ja sukujen vastuulle. Oikeistolaisessa ajattelussa vähävaraisten koulutusta tuetaan köyhänhoidoin keinoin, mitä termiä asiasta sitten kulloinkin käytetäänkin. Näin siis pääpiirteisesti, eikä tästä aiheesta tällä kertaa tämän enempää. Siispä otsikon aiheeseen.

Nykyisellään nuorten oppivelvollisuus koskeen peruskoulun oppimäärän suorittamista. Oppivelvollisuus on suoritettu, kun oppilas on osoittanut osaamisensa peruskoulun oppimäärässä. Oppivelvollisuuden yläikärajan savuttaminen merkitsee oppivelvollisuuden raukeamista. Näin siis asia pelkistettynä ilmaistuna.

Koulupakkoa meillä ei ole, vaan osaamistaan voi kartuttaa myös esimerkiksi kotikoulussa. Tällöin oppivelvollisen huoltajalle kuuluu vastuu koulutuksen järjestelyistä ja siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritetuksi. Oppivelvollisen asuinkunnan on kuitenkin valvonta vastuu ja yleensä kunta nimeää tehtävään jonkun opettajan, joka määräajoin selvittää ja arvioi oppivelvollisen edistymistä.

Oppivelvollisuuden laajentuessa koskemaan myös toisen asteen koulutusta tulee ratkaista, mikä on se osaamistavoite, jonka saavuttaneen voidaan katsoa suorittaneen oppivelvollisuutensa, vaikka hän ei olisi osallistunut mihinkään oppilaitosmuotoiseen koulutukseen. Jos oppivelvollista velvoittava osaamistavoite on kokonaisen tutkinnon suorittaminen, niin mikä on se tutkinto, jos muuta tutkintoa ei ole suoritettu taikka sellaista suorittamaan hakeuduttu. Oppivelvollisten keskinäisen yhdenvertaisuuden vuoksi itse velvollisuus tulee kyetä määrittelemään yksiselitteisesti.

Nykyisessä koulutusjärjestelmässä vaihtoehtoisia tutkintoja ovat joko lukio tai jokin ammatillinen tutkinto. Koska ei ole mielekästä velvoittaa nuorta opiskelemaan jotakin ammattialaa, jonka opintoihin hän ei ole itse hakeutunut, nousee ensisijaiseksi vaihtoehdoksi lukion oppimäärä. Tällöin henkilön, joka ei osallistu mihinkään yhteiskunnan järjestämiin tai niitä korvaaviin osaamisen kehittämistoimiin, tulisi osoittaa osaamisensa edistyminen esimerkiksi tenttimällä lukion oppimäärä. Järjestely voisi olla samankaltainen kuin nykyisin suoritettaessa peruskoulun oppimäärä kotikoulusta käsin.

Kotikoulu ei varmaankaan ole oikea ratkaisu niille koulupudokkaille, jotka nykyisellään jäävät toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle. Ratkaisu voi soveltua niille, joilla on oma elämänhallinta kunnossa ja vahva näkemys omasta tulevaisuudestaan. Jos osaamista ei ole, eikä sitä omin toimin kartu, ei sitä myöskään voi osoittaa. Tällöin vaihtoehdoksi tulee osallistumisperusteinen tapa suorittaa oppivelvollisuuttaan.

Oppivelvollisuuden pidentämiselle asetettujen tavoitteen mukaista olisi, että toisen asteen koulutukseen, siis lukioon tai tutkintotavoitteiseen ammatilliseen koulutukseen siirryttäisiin vasta kun perusopetuksen oppimäärä ja riittävät jatko-opintovalmiudet on aidosti saavutettu. Jos tästä ei pidetä kiinni, on uhkana tavoitteiden saavuttamatta jääminen myös opintojen päätösvaiheessa.  Tilanteessa, jossa lukio olisi ensisijainen vaihtoehto niille, jotka eivät ole muuta valintaa vielä tehnee, korostuisi lukiokoulutukseen valmentavan koulutuksen merkitys. Tälle rinnakkaisena vaihtoehtona olisi ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus.

Kun oppivelvollisuus jatkuisi suoraan peruskoulun oppimäärän suorittamisen jälkeen ja kun osalla nuorista koulutuksen valintapäätös kypsyy vasta myöhemmin, tulisi heitä ohjata opiskelemaan aluksi sellaisia asioita, joissa saavutettu osaaminen voidaan liittää osaksi tutkintoa mahdollisimman monessa eri koulutusvaihtoehdossa. Jos ammattialaa ei ole valittuna, koulutus suuntautuisi jatko-opintovalmiuksiin ja yleisiin valmiuksiin osallistua toimintaan yhteiskunnassa ja työelämässä. Näin valintapäätöksen siirtyminen ei pidentäisi kohtuuttomasti koulutuksen kokonaispituutta.

Voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti lukiokoulutuksen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäminen poikkeaa jonkin verran toisistaan ja tämä tulee ottaa huomioon myös valmisteltaessa oppivelvollisuuden pidentämistä.

Lukion oppimäärä suoritetaan ensisijaisesti osallistumalla lukion opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja opetussuunnitelman mukainen opintojakso arvioidaan sen suorittamisen päätteeksi.  Lukiolain mukaan opiskelija laatii itselleen henkilökohtaisen opintosuunnitelman, joka sisältää opiskelusuunnitelman, ylioppilastutkintosuunnitelman sekä jatko-opinto- ja urasuunnitelman. Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on samassa yhteydessä selvittää ja tunnistaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen tämän esittämän selvityksen perusteella.

Lukiokoulutusta järjestetään pääosin samassa rytmissä kuin perusopetusta, eli lukuvuoden työkausi alkaa elokuussa ja päättyy ns. lakkiaispäivänä touko-kesäkuun vaihteessa. Koulutuksen lainsäädäntö ei kuitenkaan lukuvuosirytmiä edellytä ja lukiokoulutusta on lupa järjestää myös ympärivuotisesti.  Lukiolaisten mahdollisuus opiskella myös kesäkuukausina voi toteutua esimerkiksi verkkokursseina.

Toisen asteen ammatillinen koulutus on jo lähtökohdaltaan osaamisperusteista. Ammatillisen koulutuksen opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, johon kirjataan yksilölliset tiedot osaamisen tunnistamista, tunnustamista, hankkimista, kehittymistä ja osoittamista. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan tiedot ohjaus- ja tukitoimista. Lain mukaan ammatilliset tutkinnot on voitava suorittaa osaamisen hankkimistavasta riippumattomasti osoittamalla tutkintotavoitteiden edellyttämä osaaminen.

Perinteisesti nuorten ammatillisessa koulutuksessa on noudatettu vastaavanlaista lukuvuosirytmiä kuin peruskoulussa ja lukoissa, mutta nykyinen voimassa oleva laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta ohjaa ammatillisen koulutuksen järjestäjiä ympärivuotiseen toimintaan.

Rahoituslain mukaan ammatillisen koulutuksen opiskelijavuodessa 365:tä päivää, joiden aikana opiskelija otetaan huomioon rahoituksen perusteena. Jos opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa on sovittu, että opiskelija ei opiskele kaikkina säännönmukaisina opiskelupäivinä, opiskelija otetaan huomioon rahoituksen perusteena vain henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovittuja opiskelupäiviä vastaavalta osuudelta. Asetuksessa ammatillisen koulutuksen rahoituksen laskentaperusteista on erikseen säädetty, että laissa tarkoitettuun opiskelijavuoteen kuuluviksi päiviksi ei lueta koulutuksen järjestäjän päättämää yhtäjaksoisesti vähintään neljä viikkoa kestävää lomajaksoa siltä osin, kuin loma-aika ylittää neljä viikkoa.

Muutokset ammatillisen koulutuksen järjestämisessä ja rahoituksessa ovat edesauttaneet opetushenkilöstön siirtymistä uuteen työaikajärjestelmään, jossa oppituntien lukumäärä ei ole enää palkanmaksun perusteena ja opettajien työaikaa on entistä helpompaa sijoittaa myös kesälle.

Mikäli oppivelvollisuuden pidentämiseen toiselle asteelle siten, että lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus ovat keskenään rinnakkaisia vaihtoehtoja, tulee ero koulutuksen järjestämismuodoissa ottaa huomioon oppivelvollisten keskinäisenä yhdenvertaisuuskysymyksenä. Tässä yhteydessä tulee ratkaista, sisältyykö oppivelvollisuuden suorittamiseen järjestettyyn opetukseen osallistumisvelvollisuus ja mikäli sisältyy, missä määrin opetuksesta poissaolo voidaan sallia ilman että asiaa tarkastellaan oppivelvollisuuden suorittamisen laiminlyöntinä.  

Ratkaisuna vois olla, että myös lukion opiskelijoille laadittaisiin vastaavanlainen osaamisen kehittämissuunnitelma kuin ammatillisessa koulutuksessa ja oppivelvollisuuden suorittamista valvottaisiin seuraamalla opiskelijan suunnitelman mukaista etenemistä. Suunniteltu ja perusteltu poissaolo joltakin opintojaksolta olisi tällöin täysin hyväksyttävää. Ratkaisussa itse oppivelvollisuus olisi siten osaamisperusteista, mutta osaamisen kehittämiseen kohdistuvat tukitoimet olisivat osallistumisperusteisia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat